Työehtosopimusten neuvottelumaisema on murroksessa. Isot teollisuuden työnantajaliitot pyristelevät eroon valtakunnallisista työehtosopimuksista. Vaikka julkisella puolella ei ole yhtä kiihkeitä irtautumishaluja, haluaa työnantaja lisätä paikallista joustoa JHL:n aloilla. Asiantuntijan mukaan yksityisalojen irtiotoilla voi olla vaikutusta myös julkisen sektorin työehtoihin.
Metsäteollisuus ilmoitti viime syksynä, että se ei solmi jatkossa valta- kunnallisia työehtosopimuksia vaan työehdoista sovitaan yritystasolla. Teknologiateollisuus puolestaan kertoi keväällä, että se ei tee valtakunnallisia työehtosopimuksia. Tästä sopimustoiminnasta vastaa sen sijaan uusi työnantajayhdistys, johon teknologia-alan yritykset voivat halutessaan liittyä.
Teollisuuden työnantajien pyrkimyksissä on vahvasti ideologisia päämääriä, arvioi Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm.
– Kysymys on myös siitä, että järjestäytyneiden työntekijöiden valitsemat luottamusmiehet halutaan heittää pois työpaikoilta. He valvovat, että työnantajat noudattavat lakeja ja sopimuksia, ja tämä kuvio halutaan nyt murtaa.
– Työnantajat uskovat, että heillä on nyt riittävästi voimaa ajaa malli läpi.
Teknologiateollisuuden johtaja Minna Helle on toistanut, että uudella mallilla ei ole tarkoitus halpuuttaa työtä ja laskea palkkoja. Päinvastoin, työntekijätkin voisivat hyötyä, jos yrityksellä menee hyvin.
Tätä Bergholm ei kiistä.
– Nimellisesti työehtoja ei nyt heikennetä, koska teollisuudessa menee lujaa, mutta miten käy heikommissa vaiheissa? Tai miten yksittäinen työläinen pärjää, kun häntä painostetaan allekirjoittamaan irtisanomissopimus ilman luottamusmiehen tukea ja toisella puolella pöytää on kolme työnantajan asiantuntijaa? Kyse on tulkintaetuoikeuden vahvistamisesta.
Sopiminen vaatii osaamista
Teollisuuden ilmoitukset yllättivät JHL:n yksityisen puolen neuvottelujohtaja Mari Keturin siinä mielessä, että hänen mielestään asioita on voitu ratkoa hyvin nykyisillä järjestelmillä.
– Teollisuudessa on isoja yrityksiä, joissa on osaamista ja resursseja tehdä paikallisia sopimuksia. Toisaalta siellä on paljon pieniä yrityksiä, jotka ovat liittyneet työnantajaliittoon siksi, että joku neuvottelee heidän puolestaan. Monelle olisi riittänyt se, että tessin runkoa voisi paikallisella sopimisella täydentää, Keturi arvioi.
– Lainvastaiset sopimukset vaikkapa työajoista voivat tulla todella kalliiksi.Neuvottelujohtaja Mari Keturi
Hän muistuttaa, että kun sopimuksia tekevät asiansa osaavat neuvottelijat, ne ovat varmasti lakien mukaisia.
– Lainvastaiset sopimukset vaikkapa työajoista voivat tulla todella kalliiksi.
Asioiden sopiminen paikallisesti toimii, jos päämäärä on yhteinen.
Keturin mukaan yhdessä miettimällä tekemistä ja prosesseja voidaan saada tehokkuutta, ja se vaikuttaa niin tuottavuuteen kuin työntekijöiden hyvinvointiin. Parhaimmillaan paikallinen sopiminen on kompromisseja, joissa molemmat voittavat.
– Meillä on paljon tessejä, joiden puitteissa kaikesta voidaan sopia hyvin. Se lista, mistä ei saada sopia, on todella lyhyt.
Kuntatyönantajalla maltillinen linja
Kuntatyönantajien edunvalvoja, KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen otti uutiset teollisuussektorin ilmoituksista rauhallisesti.
– Olen sanonut, että kyllähän tässä mannerlaatat liikkuvat ja valtakunnallisista tesseistä luopuminen olisi sopimisen historiassa iso juttu. Mutta kunta-alaan verrattuna metsäteollisuus on aika rajattu ja pieni ala. Nyt seurataan, miten ensimmäinen kierros sujuu ja mitä johtopäätöksiä voidaan vetää.
Jalosen mukaan teollisuuden irtiotto on jatkumoa suunnalle, joka viimeisen parin vuosikymmenen aikana työmarkkinapöydissä on tapahtunut. Kilpailukykysopimus oli oikeastaan viimeisin keskitetty sopimus, ja EK:n sääntömuutokset ovat vieneet kohti toimialakohtaista sopimista.
Hän muistuttaa, että kunta-alan neuvottelut perustuvat lainsäädäntöön, joka määrittelee KT:n aseman ja pääsopijat niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Lakia on kesällä uudistettu. Samalla KT:n virallinen nimi muuttui Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:ksi.
Jalonen ei haikaile teollisuuden viitoittamalle tielle, mutta myös KT haluaa, että sopimukset kehittyvät ja elävät ajassa. Se tarkoittaa hänen mukaansa joustavuutta työ- ja virkaehtosopimuksiin siten, että paikalliset erityisolosuhteet voidaan ottaa paremmin huomioon.
– Kuten yritysten, myös kuntien ja hyvinvointialueiden tilanteet vaihtelevat paljon. Haluamme, että sopimuksilla voidaan edistää tuloksellisuutta, tuottavuutta ja työelämän laatua. Sopimustoimintaa on saatava myös siihen suuntaan, että valtaviin palveluvelvoitteisiin voidaan kunnissa vastata.
Työpaikoilla kova paine
JHL:ssä tehdään yksityisellä puolella 32 työehtosopimusta, ja yhteensä JHL neuvottelee lähes 70 työ- ja virkaehtosopimusta. Mari Keturin mukaan liiton vahvuus on kattava yhdistysten ja aluetoimistojen verkosto sekä osaavien luottamushenkilöiden armeija.
– Sopiminen ei ole helppoa, ja mitä lähempänä työpaikkaa ollaan, sen vaikeampaa se on. Siksi iso hatunnosto paikallisille luottamushenkilöille – heillä on melkoinen paine luovia jäsenistön ja talouden paineen ristiaallokossa.
Tes-neuvottelut kuuluvat julkiselle sektorille lain määräämänä, ja JHL on niissä iso osapuoli. Keturi arvelee, että yksityissektorin sopimusaloilla sen sijaan katsellaan nyt silmä kovana ja hieman peläten, millaisia käytäntöjä teollisuuteen muodostuu.
– Meidän sektori on se, mihin tämä ehkä iskee.Luottamushenkilö Päivi Rantanen, yksityinen sosiaali- ja terveysala
– Meidän sektori on se, mihin tämä ehkä iskee. Alallamme monessa paikassa aloitetaan syksyllä paikallisia neuvotteluja, sanoo luottamushenkilö Päivi Rantanen.
Hän työskentelee sairaanhoitajana Aspa-palveluissa, joka tarjoaa tuetun asumisen palveluja päihde- ja mielenterveysavopuolella.
– Vielä ei ole tarkkaa tietoa, mitä on tulossa, mutta voi olla, että se liittyy työaikoihin, koska työntekijöiden vaje on niin suuri. Luulen, että tessin määräyksiä halutaan vetää alaspäin, emmekä kollegoiden kanssa usko, että parannuksia olisi ainakaan tulossa.
Luottamushenkilöillä iso rooli
Rantanen on valtakunnallinen luottamushenkilö ja JHL:n edustajiston jäsen. Häntä arveluttaa, ymmärretäänkö kentälläkään tilannetta täysin. Sitä, että liian vapaa paikallinen sopiminen voi johtaa pahimmillaan siihen, että esimerkiksi hälytyskorvauksia, jotka eivät ole työaikalaissa, voidaan viedä pois.
– Samoin voi käydä sairauslomapäivien korvattavuudelle tai ikälisille, jos tessit eivät ole suojana.
Voisiko paikallinen sopiminen parhaimmillaan tuoda jotain hyvää?
– No ehkä lisäkorvauksia tuplavuoroista tai lisää lomapäiviä. Yksityisellä puolella ollaan myös palkkakuopassa, joten parempi palkka motivoisi. Samoin se, että lomapäiviä olisi enemmän, kuten kuntien tessissä on.
– Paikallisessa sopimisessa ehdoton kulmakivi on, että kaikki tietävät, mistä sovitaan.Päivi Rantanen
Rantanen työskentelee Turun seudulla, mutta luottamustyön reviiri yltää Utsjoelle asti. Hänellä on valvottavana yli 40 yksikön jäsenen edut, ja aikaa siihen on viisi tuntia per viikko. Jos paikallinen sopiminen laajenee paljon, tunnit ovat tiukilla.
Kyse on resursseista laajemminkin: Onko luottamushenkilöillä aikaa, osaamista ja rohkeutta neuvotella yhä enemmän? Onko työnantajien henkilöstöosastoilla aikaa ja kykyä neuvotella yksilötasolla? Liiton rooli taustalla tulee myös entistä tärkeämmäksi, ettei luottamusmies jää tilanteessa yksin.
– Paikallisessa sopimisessa ehdoton kulmakivi on, että kaikki tietävät, mistä sovitaan. Emme voi alistua työnantajan yksipuoliseen tahtoon, ja siksi paikalliseen neuvottelemiseen pitää saada ehdottomasti pikaisesti lisää koulutusta, Rantanen sanoo.
Paikallisesti on joustettu paljon jo tähänkin saakka.
– Työntekijät ovat olleet todella lojaaleja. On sovittu esimerkiksi ylitöiden pidemmästä tasoittumisjaksosta, ylityökorvauksista tunti tunnista sekä lomarahan vaihdosta vapaaksi. Toivon, että työnantajat arvostavat tätä palkiten, ei etuja heikentäen.
Sopimisen esteitä pois
Työvoimavaltaisilla aloilla kunnissa palkkakulut ovat iso kuluerä. Paikallinen sopiminen myös palkoista on KT:n Jalosen mukaan jo nytkin mahdollista eikä sen laajentamiselle ole akuuttia tarvetta.
– Nyt vaan pitäisi ottaa käyttöön aiempaa tehokkaammin nykyisen sopimisen tuomat mahdollisuudet.
Mikä mahdollisuuksia tällä hetkellä estää?
– Sopimisen vapaudesta huolimatta jostain syystä paikallista sopimista ei vaan synny. Osaamisessa on varmasti parannettavaa puolin ja toisin, mutta se ei ole keskeinen este sopimiselle. Ei sopiminen osaamiseen kaadu vaan ennemmin edunvalvonnan intresseihin.
Julkisella sektorilla erityisasema
Teollisuus on avannut pelin, mutta miten julkinen sektori mahdollisesti seuraa perässä? Tutkija Tapio Bergholm muistuttaa, että tilanne on monessa mielessä erilainen.
– Etenkin nuorten miesten järjestäytyminen teollisuudessa on rapautunut Suomessa ripeästi. Naisvaltaisella julkisella sektorilla järjestäytymisaste on korkeampi, ja ay-liike on tällä hetkellä naisenemmistöinen. Siksi näitä asioita ei ainakaan vielä ajeta julkisella puolella läpi.
Hieman huolissaan kannattaa kuitenkin olla.
– Jos mennään tilanteeseen, jossa vain julkisella puolella on yleissitovia sopimuksia, paine alkaa kohdistua sinne. Jos muualla edut on menetetty, aletaan kysellä, miksi julkisella on paremmat edut.
Bergholm muistuttaa, että julkista sektoria on jo koeteltu Juha Sipilän hallituksen aikaan.
– Sieltä puristettiin lomarahat pois ja siirrettiin rahat yksityisen sektorin elvytykseen.
Työrauhan kohtalonkysymys
Tapio Bergholm on tutkinut paljon ay-liikkeen historiaa ja peilaa kehitystä myös tulevaan.
Hän huomauttaa, että työntekijöiden puhevalta perustuu luottamusmiehille kertyneeseen osaamiseen, jäsenistöön ja muuhun reserviin, joka on kerätty jäsenmaksutuloilla.
– Tämän yhteisvoiman työnantajat haluavat neutralisoida. He luottavat siihen, että yksittäisillä ihmisillä ei ole osaamista puolustaa etujaan.
Luulen, että työnantajat haluavat taas kerran tarkistaa, kestääkö ay-liikkeen johdon ja jäsenistön perse merivettä.Tutkija Tapio Bergholm
Bergholmin mukaan työnantajat saattavat uuden mallin alussa olla valmiita maksamaan jopa lisää, mutta tähtäin onkin kauempana, suuremmassa liikkumavapaudessa. Asia ei ole kuitenkaan yksipuolisen päätöksen varassa.
– He toivovat saavansa vain hyvää, mutta on isot mahdollisuudet, että kaaos lisääntyy ja työtaistelututkija saa aineistoa tutkimuksiaan varten. Luulen, että työnantajat haluavat taas kerran tarkistaa, kestääkö ay-liikkeen johdon ja jäsenistön perse merivettä.
Neuvottelujohtaja Mari Keturi ei ole vielä kovin huolissaan.
– Aina on saatu asioista sovittua, ennemmin tai myöhemmin, ja uskon, että työnantajaliittojen kanssa voidaan sopia jatkossakin. Nykysysteemille on oikeutus, ja yhdessä saamme tehokkaasti kehitettyä suomalaista työelämää. Tässä voisi siteerata Mauno Koivistoa: Jos emme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.